Ikuisuus ei lopu koskaan!
Missä olet ajatellut viettää sen?
Herran esikartanoissa
on hyvä olla
"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." (Ps. 84:2,3)
Olen ollut uskossa jo 45-vuotta. Ennen uskoontuloani en varsinaisesti koskaan ajatellut uskonasioita. Tuolloin elettiin silloisen helluntaisaarnaaja Niilo Ylivainion aikaa.
Tuttujani alkoi tulla uskoon yksi toisensa jälkeen ja työpaikallani oli yht'äkkiä useampia uskovia, jotka keskustelivat uskonasioista. Minullekkin puhuttiin ja sanoin heille: ”Minulle on turha puhua, en tule koskaan uskoon.”
Työpaikan pöydällä oli kirja ”Kurppilan suku lopunajassa”. Ajattelin uskaltaisiko tuollaista lukea. Otin kirjan salaa viikonlopuksi lainaan ja luin sen viikonlopun aikana. Vein kirjan takaisin ja minulle tuli valtava Jumalan jano.
~~~
Selvitin onko Harjavallassa Helluntaiseurakunta ja menin sinne, ”Saalemiin”. Tuohon aikaan helluntaiseurakunnat nimesivät rukoushuoneitaan raamatun paikkojen mukaa. Kun menin sisälle rukoushuoneelle niin eteinen oli ihan täynnä. Meinasin paeta paikalta, mutta seurakunnan vanhin ohjasi minut istumaan melkein eteen.
~~~
Loppiaisena 1980 annoin elämäni Jeesukselle romanikokouksessa, jossa jättäytymiseni jälkeen minua kehoitettiin todistamaan, että olen tullut uskoon. Työpaikalla todistin uskonveljelle, että olin tullut uskoon. Todistamisen jälkeen sain syvän rauhan.
~~~
Kävin paljon kokouksissa Eurassa ja Harjavallassa. Vietin paljon aikaa rukoilevien ihmisten kanssa. Minuakin kehoitettiin opettelemaan rukoilemista ja niinpä aloitin rukoilemisen. Muistan kerran, kun rukoilin uskonsisaren puolesta, jolla oli nivelreuma. Kun rukoilin hänen puolestaan niin uskonsisar kehoitti ottamaan kädet pois päänsä päältä, koska hänen hiuksensa alkaisivat palamaan. Myöhemmin uskonsisar todisti parantuneensa nivelreumastaan.
~~~
Olen saanut paljon rukousvastauksia. Kerran minulla ei ollut yhään rahaa ja tilipäivään oli vielä runsas viikko. Keskustelin asiasta Jumalan kanssa ja kun menin autolle niin kuljettajan puolisen oven edessä oli laskostettuna viisikymmentä markkaa (bensarahaa).
~~~
Viimeiselle Israelinmatkalle lähtiessäni jumalaton puolisoni sanoi, että ”kotiin ei ole sitten mitään asiaa”. Lehtimajajuhlilla iltatilaisuudessa oli valtavasti ihmisiä ja ulkolainen puhuja, joka ei osannut suomea, sanoi suomeksi: ”Irmeli Suomesta, tuletko tänne eteen”. Menin eteen, koska ajattelin ettei sinne montaa Irmeliä ole Suomesta tullut. Puhuja puhui muuten englantia, mutta minulle hän sanoi suomeksi: ”Älä pelkää mennä kotiin. Minä olen järjestänyt Sinulle yllätyksen”.
~~~
Mieheni oli lähtiessäni luvannut polttaa kotimme, jos lähden Israeliin. Myöhemmin puolisoni kertoi, että juuri, kun hän oli ryhtymässä sytytystoimiin niin hän kuuli äänen: ”Älä tee tätä” ja niinpä, kun tulin kotiin niin kahvit oli katettu pöytään ja pöydällä oli minulle kymmenen samppanjaruusua, jotka ovat värinsä puolesta suosikkikukkiani.
~~~
Puolisoni ei ollut minulle koskaan ilkeä ja hän tuli uskoon viimeisten viiden elinvuotensa aikana, kun hoidin häntä, ennenkuin siirtyi ikuisuuteen. Tuosta ajankohdasta on jo yli kahdeksan vuotta.
Kristuksen tuntemisen tuoksu,
Irmeli