‹ Takaisin

 

 

Olkoon jumala, Jeesuksessa Kristuksessa, elämämme ja vaelluksemme esikuva. Jeesus Kristus rakasti ja oli oikeudenmukainen, ei katkera.

 

Katkeruuden syntymekanismi

 

Katkeroidumme koettuamme epäoikeudenmukaisuutta, joka kokemuksena voi olla hyvinkin subjektiivinen sillä epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksen aiheuttaja voi olla läheinen, yhteisö, yhteiskunta tai se voi olla myös itse aiheutettua epäoikeudenmukaisuutta, josta syytetään muita. Katkeruus ilmenee henkisenä agressiivisuutena ja erityisesti panetteluna. Voisi ajatella heti tunnistavansa katkeran ihmisen, mutta toisinaa katkeruus yllättäen paljastuu ”enkelimäisen” kasvonaamion takaa. Analogisesti katkeruus muistuttaa juolavehnän juurta tai syöpäkasvainta eli juuri kun luulee päässeensä siitä eroon niin se työntyy jostakin esiin.

 

 

 

Katkeruus sydämen tilana

 

Katkeruus on hengellinen ilmiö, sydämen tila, joka Raamatun mukaan vanhentaa ihmistä ja lyhentää hänen elinpäiviään. Katkeruus muuttaa muotoaan muuttuen vihaksi ja lopulta ihminen voi joutua murhan hengen valtaamaksi. Katkeruus masentaa ja uuvuttaa uhriaan. Katkeran ihmisen sydämestä löytyy helposti myös ahneutta ja kateutta. Katkeruus on anteeksiantamattomuutta ja sydämen tilana on kyse synnistä. Raamattu sanoo, että vain puhdassydämiset saavat nähdä jumalan. Jos katkera ihminen haluaa kuoltuaan päästä taivaan kotiin niin Jeesuksen Kristuksen sovitusveren on päästävä hänen sydämeensä. Tämä tapahtuu vain, jos katkera ihminen tunnustaa (ensisijaisesti luojalleen) syntinsä (katkeruuden) ja saa/omistaa anteeksiannon antamalla anteeksi häneen kohdistuneen vääryyden.

 

 

 

 

Katkeruus tuhoaa katkeraa

 

Parannusta tekemättömän ja anteeksi antamattoman katkeran ihmisen, jonka sydämen tilaksi katkeruus on jäänyt pysyväksi, kohtalona on suistua aikanaan tuonelan kuiluihin. Isä meidän rukouksessa pyydämme, usein huomaamattamme, saada osaksemme saman kohtalon (anteeksiannon), jollaisen itse toiselle osoitamme.

 

Katkeruus sokeuttaa uhrinsa eli katkera ei tunnista sydämensä tilaa syntinä, vaan kietoutuu katkeraan itsesääliin ja keskittyy katkeruuden subjektiiviseen/objektiiviseen aiheuttajaan.

 

Tämä tapahtuu erityisesti itse ”uhriutumalla” ja panettelemalla katkeruuden kohdetta. Katkeroitunut jopa luulee tekevänsä palveluksen jumalalle paljastamalla ja tuomalla esiin muiden arveluttavia, kyseenalaisia ja ”likaisia tekoja”. Kielikuvien väripaletti on täysin kertojansa mielenliikkeiden mukainen.

 

 

 

 

Katkera haluaa tuhota 

 

Katkeruuden sapen levitessä ympäristöön alkaa katkeroituneen sydämeen kietoutuneet vääryyden siteet puristaa esiin toimintaa, jossa katkeroitunut haluaa keinolla millä hyvänsä tuhota kohteensa. Näihin keinoihin ja tavoitteisiin kuuluu myös kohteen palvelustehtävän tuhoaminen. Katkeroitunut alkaa panetella ja suoraan jopa vastustaa kohteensa tekemää Jumalan työtä.

 

 

 

 

Panettelu myrkyttää ilmapiirin 

 

Katkeruus ja panettelu tarttuu kuin pihka ja kosto sekä vanhat kaunat voivat hivellä mieltä. Katkera ihminen varoittelee sivullisia. Jos kuulija ei selvitä asioiden oikeellisuutta niin huomaamattaan sivullisesta tulee panettelija hänestäkin ja katkeruuden osallisena Jumalan tuomion alainen. Ottakaamme selvää mikä on oikeellista tietoa ja mikä on totta. Meidän on hyvä muistaa etteivät kaikki asiat, ja niiden osallisuus, kuulu meille. Meidän on hyvä hetkeksi pysähtyä nähdäksemme kuka on oikeasti katkera ja väärinkohdeltu.

 

Katkeruuden takaa voi paljastua myös narsisti, jolla ei itsellään ole anteeksiantamusta, vaikka hän vaatii anteeksiantamusta muilta. Usein tällainen ihminen rikkoo kaikki tai useat ihmissuhteensa ja syyttää välirikoista aina muita. Hänen mielestään hänessä itsessään ei ole mitään vikaa. Tällainen ihminen on jätettävä Jumalan käsiin - Jumala antoi Iisebelillekin aikaa parannukseen.

 

 

Jumalan lapsi ja katkeruus

 

Efesolaiskirje kertoo meille, että katkeruus ei ole jumalisen osa, vaan ”kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä”. ”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” (Ef. 4:31-32)

 

Katkeruuteen liittyen Jaakobin kirjeen kolmas luku on hyvää ja tervellistä luettavaa. Se kertoo mm. kielestämme ... ”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.”

 

Jaakobin kirjeen kolmannessa luvussa niinikään kerrotaan katkerasta kiivaudesta ja riitaisuudesta sydämessä. Jos sydämemme tila on tällainen niin kyse on maallisesta, sielullisesta, riivaajien viisaudesta sillä ”ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.”

 

Heprealaiskirjeen kahdestoista luku kehoittaa pyrkimään ”rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.”

 

 

 

Anteeksiantamus on lääke katkeruuteen

 

Meidän ja katkeran ihmisen itsensäkin on jätettävä katkeroitunut Jumalan käsiin. Jumalan toimintatapa on avain katkeruuteen. Jumala on rakkaus ja vanhurskas (oikeudenmukainen). Meidän tulee toimia samoin. Emme saa väheksyä katkeruuden syytä, mutta emme saa syventää katkeruuden tilaa osallistumalla siihen, vaan meidän on kerrottava katkeralle, että katkeruus, riippumatta katkeruuden aiheuttajasta, on synti, joka johtaa parannusta tekemättömän kadotukseen. Jos katkera ei itse tunnista olevansa katkera niin meidän ei ole syytä nuhdella häntä, koska hän alkaa todennäköisesti nuhtelun saatuaan vihata nuhtelijaa. Sen sijaan, että nuhtelisit katkeraa niin rakasta häntä ja ymmärrä katkeruuden syy ja sen syntyhistoria (juuret).

 

Jos katkera ystäväsi pyytää sinulta rukousapua/neuvoja niin kerro hänelle, että Jumala antaa meille sen mukaan, kuinka itse annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Kerro hänelle, että jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä ja ohjaa hänet näin rukoukseen, jossa hän voi tunnustaa katkeruuden syntinsä Jumalalle ja omistaessaan anteeksiannon voi siunata katkeruuden aiheuttajaa. Jos katkeruus nostaa päätään niin lähdetään uudelleen alusta niin monta kertaa, että katkeruus on poissa ja kuollut. Nöyryys Jumalan edessä tuhoaa katkeruuden.